Muurlassa 19.VII.19

Ensio rakas!

Ensin sananvuoro isälle (hän on jo yöpuvussa):

[IK:n käsialalla:]
Iloisena ja kiitollisena sormesi leikkauksen onnistumisesta liitän tähän vain mietelmäni kirjailijanimestäsi, että antaisit sen "olla siinä, mihin se silloin (täältä lähtiessäsi) jäi". [Ilmeisesti kysymys on myöhemmin samana vuonna ilmestyneen "Nuori seppele" -runokirjan kirjailijanimestä "Kurki Suonio"] - Rakkain terveisin, isä.

[HH jatkaa]

Me olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että Ensio Kurki on ikävä ja laiha. Juttelimme pöydässä asiasta. Ainokin [Kallas], joka ei sukukannalta ota asiaa, sanoi että K-S on niin komea - ei vaan pidä panna E.K. Helmi täti aikoinaan sen Kurjen keksi omaksi salanimeksen, lähettäessään maailmalle epäonnistuneen esikoisteoksensa. Ei ole syytä sitä sellaisenaan jatkaa, - joku Helmi tädin omista lapsista olisi korkeintaan voinut sen tehdä. Ihmettelen, että niin helpolla annat uskotella itsellesi nimen "koomillisuutta", nimen, jota punaisena aikana kunnialla kannoit ja joka meidän kaikkein mielestämme on ollut kaunis. Se vain on kaiken aikaa ollut minun käsitykseni, että Kurki ei saisi vaikuttaa ristimänimeltä. Sentähden ehdotin väliviivaa, tai vaikkapa Ensio Kurki-Suonio'ta - koska varmaankin Pökö aikanaan laittaa Ilmari Krohn jun.'in sijaan julkaisuihinsa Ilmari Kurki-Suonio. Eihän toki Suonio saa jäädä pois! Kurkia on ollut ja on yhä, mutta Kurki-Suoniota ei. Isän mielestä nimi on paras ihan sellaisenaan, niinkuin se oli: Kurki ristimä- ja Suonio sukunimenä. Hän siteeraa tuolla sängyssä, että "Kurjella on niin ruikea ään', ja pääsky on linnun nimi." Kyllä sinä tulet saamaan kuulla yhtä ja toista muutakin runoistasi, oikealta ja vasemmalta. Älä sille suotta korviasi kallista!

[…]

Rakkaimmat terveisemme!
Äiti.