Rakas Ensio poikani!

Kiitos kirjeestäsi, johon vastaan näin lyijykynällä ja isolla paperilla tavallisten välineitteni jäätyä Helsinkiin.

Kun viimeklsi keskustelimme sukumme vastaisesta nimestä, pyysi Felix harkinta-aikaa rauhassa sitä miettiäkseen, ja minäkin sanoin tarvitsevani sitten vielä aikaa lopullisesti päättääkseni kannasta, jolle asetun. Tämän te kaikki piditte luonnollisena, etkä sinä sanallakaan viitannut siihen, että viivytyksestä koituisi sinulle vahinkoa toimintasi suorituksessa. Senvuoksi oli minulle yllätys, mitä siitä nyt kirjoitit.

Jos olet sitä mieltä, että veljiesi suhtautuminen pakottaa sinut omakohtaiseen erilliseen menettelyyn, niin tietysti sinä olet siihen persoonallisesti oikeutettu ja vastaat itse täydesti siitä kaikkine mahdollisine seurauksineen. Se on kokonaan sinun ja Herran välinen asia. Olenhan kerran jo sanonut luottavani siihen, että tahdot seurata sitä, minkä käsität Herran johdatukseksi. Tässä pysyn, riippumatta siitä, mikä käsitys minulla omasta puolestani voi olla. Milloin olemme vakuutetut Herran johonkin kutsuvan ja Hänen hetkensä siihen tulleen, on meidän kuljettava sen mukaan, kysymättä muiden mieltä. Mutta kaikessa muussa kuuluu meille rakkauden velvoitus toisten toiveitten ja käsitysten huomioon ottamiseen, jotta emme hajoittaisi siinä, missä Herra on kokoamassa suurella työllä ja kärsivällisyydellä. Tällöin tulee usein kyseeseen kieltäytyminen monista luvallisista toiveista, jopa hyödyllisistä ja ihmissilmin nähden välttämättömistäkin elämän arvoista. Se on ristin ja voiton tie - in hoc signo vinces. Juuri sellaisiin soveltuu Herran sana siitä, että saamme monenkertaisesti takaisin, mitä olemme Hänen tähtensä panneet alttiiksi. - Mikä tilanne kussakin asiassa on kyseessä, on kuitenkin ratkaistava omasta kohdastaan. Me emme jää vastausta vaille, kun sitä sydämemme hädässä kysymme. Herran pilvi osotti Israelille, milloin oli pysähdyttävä, odotettava tahi mentävä eteenpäin.

Koko lailla toiseksi muuttuu asia, kun kysyt minun ajatustani siitä ja haluat minut suostumuksellani osalliseksi ratkaisun vastuuseen. Silloin täytyy minun tunnustaa, että huolestuneena kysyn ja etsin Herran johdatusta. Aikamme on niin perin hämärän peittämä, että valaistuinkin silmin on usein työlästä erottaa musta valkeasta ja varmasti tajuta, tuleeko jonkun asian täytäntöönpano Herralta vai viholliselta. Tunnet kai vertauksen pakettiin kääritystä joululahjasta, jonka ennenaikainen avaaminen, omin luvin, tuottaa vain murhetta ilon asemesta. Sentähden pyysin miettimisaikaa siinäkin tapauksessa, että suostumustani odotettaisiin koko veljespiirin yksimieliseenkin päätökseen. Ei se ole noin vain valmiina otettavissa tarjottimelta, vaan se on saatava vastauksena vilpittömään ja ennakoimattomaan rukoukseen. Jollen panisikaan painoa omiin, jo ennen ilmaisemiini, epäilyihin ehdotettujen nimien sisäisestä soveliaisuudesta, niin tällä hetkellä ainakin ilmennyt mielipiteitten hajallemeno on omalta kohdaltani Herran antama varotus- ja pysähdysmerkki. En voi siis nyt muuta kuin hartaasti rukoilla, että Hän meille kaikille yhteisesti ja kullekin erikseen antaisi sen ohjauksen, jota tarvitsemme.

Rakkain yhteisin terveisin teille kaikille,
isäsi