[IK:n kirje]

Helsinki 14. marr. 1926

Rakas Ensio!

[…]

Leo-sedän luona kävin jo muutama viikko sitten, puhuakseni hänelle nimensuomennos-asiasta. Hämeenlinnassa en tahtonut kaiken muun kesken siitä kertoa. Hän selitti mielipiteenään, johon hän arveli poikiensakin yhtyvän, että "kun Krohnin nimeä on maassamme niin monet henkilöt kunnialla kantaneet, hän ei tahtoisi siitä luopua, etenkin koska se ei ole mikään ruotsalainen nimi." Sitävastoin hän ymmärtäisi täydesti meitä, jos ottaisimme Suonion nimen, isäni muistoksi. Hän ei tiennyt, että se ei nykyään ole enään mahdollista.

[…]

Isä.