|
 -
Kurki - Suonio
Vuonna 1928 IK:n (Ilmari Krohn) jälkeläiset Felixiä lukuunottamatta suomensivat nimensä Kurki-Suonioksi. Suomennoksen aktiivinen ajaja oli veljeksistä vanhin, Ensio. Hallussaan olevista Ension jälkeenjääneistä papereista Kaarle-veljeni löysi hiilipaperilla monistetun muistion, johon Ensio on myöhemmin kirjannut tämän nimenmuutoksen taustaa. Paperin ylälaitaan hän on käsin lisännyt: "Ehkä joskus on tarpeen muistaa tämä historia, lastenlastenkin tiedoksi, Adventtiterveisin 1969". Aiheen muistion kirjoittamiseen on ilmeisesti antanut tieto siitä, että Mauri Kurki-Suonio oli juuri muuttanut nimensä takaisin Krohniksi.
Hallussani olevissa vanhoissa kirjeissä käsitellään Krohn-nimen suomentamista myös aika ajoin. Seuraavaan olen koonnut tästä yhteenvedon, joka antaa Ension muistiolle vähän lisäväriä ja osoittaa, ettei se ihan niin yksinkertaista ollut kuin miltä se jälkikäteen on saattanut tuntua.
Nimensuomennoksen pohdintaa
Julius Krohnin perinnön ohella nimensuomennokseen on varmasti vaikuttanut myös HH:n (Hilja Haahti) voimakas suomalaisuusaate. Hankkeen loppuvaiheessa, jolloin nimestä ei kuitenkaan vielä ollut yksimielisyyttä, hän kertoo pyytäneensä IK:lta aikanaan häälahjaksi suomalaista sukunimeä (Suonio), mutta turhaan, minkä vuoksi oli säilyttänyt oman nimensä kirjailijanimenään. Kirje valottaa vähän myös IK:n ajattelua, kun tämä ei ole halunnut nimen suomentamiseen ryhtyä ilman "Jumalan selvää ohjausta", vaikka "omakohtainen nimenmuutos olisi hänelle ilo".
E.m. kirjeestä ilmenee myös, että Ensio oli vapaussodan aikana käyttänyt nimeä Kurki Suonio (peite-) nimenään. Hallussani olevan kirjeenvaihdon varhaisimmat viittaukset nimensuomennoskysymykseen ovat sitä seuraavalta kesältä (1918), jolloin Ensio on kirjoittanut asiasta Oskarille, minkä johdosta
IK sekä HH ja Oskar selvittävät hänelle ajatuksiaan. Tämän jälkeen asiaan on viittaus seuraavana kesänä (1919), kun Ension nuoruudenrunojen kokoelma on ilmestymässä nimellä Kurki Suonio.
Kesällä 1920 nimikysymys pulpahtaa jälleen esille, nyt Aino-morsiamen kirjeessä. Ilmeisesti asiasta oli kekusteltu — ehkä kiivaastikin — Ainon käydessä perheen luona Leppäkoskella. Näyttää siltä, että Ensio olisi tuolloin puolustanut nimeä Kurki. Omasta puolestaan Aino vierastaa Krohn-nimen saamista, koska se olisi hänelle "sekä liian komea että ulkolainen", ja vitsailee, että hänen nimekseen sopisi paremmin vaikkapa Perunakaukalo. Kihlausajan lopulla, kun Ainon uusi sukunimi on joka tapauksessa tullut ajankohtaiseksi, kirjeenvaihdossa vilahtaa nimi
Kurjenpoika, jota Aino pitää hyvänä, vaikka nyt epäileekin vanhan nimen suomentamistarvetta.
Konkreettisia ehdotuksia
Keväällä 1924 Ensio on kirjoittanut asiasta Aune Krohnille ja saa häneltä vastauksen, johon omassa muistiossaankin ilmeisesti muistinvaraisesti viittaa. (Varmaan hän myös keskusteli suullisesti asiasta Aune-tädin kanssa, mikä ei kirjeenvaihdosta tietenkään näy.) Perheen kirjeenvaihdossa asiaan palataan kuitenkin vasta parin vuoden kuluttua, kun Ensio on saanut opintonsa päätökseen ja on asettunut perheineen Hämeenlinnaan.
Oskarin kirjeistä alkukesältä 1926 ilmenee, että Ensio on ehdottanut mm. nimeä Kuro, ja että Felixin kanssa saattaisi yksimielisyys löytyä nimestä Kurki-Suonio. Myös IK selvittelee tuolloin omaa epäröintiään. Asia etenee kesän aikana niin pitkälle, että Erkki ja Oskar lähettävät nimenmuutokseen valtakirjansa — Erkki ilmeisesti kahdestikin. Nimivaihtoehtoina on nyt esillä lähinnä Kuro ja Kurki-Suonio. Näyttää siltä, että nyt ollaan valitsemassa näistä edellinen, kun
Felix päätyy vetäytymään nimenmuutoksesta eroon.
IK:n ajatusmaailmaa valottaa hänen tässä vaiheessa kirjoittamansa kirje, missä hän sanoo mm. seuraavaa: "[Tämä] lähempi liittäytyminen kansaamme velvoittaa meitä myös taipumaan syvemmälle sen taakkojen kantamiseen. Kansa raukkamme on eräissä suhteissa raskaitten syntikuormien painama. Etenkin on, kuten kaikki tietävät, murhia hirvittävässä määrässä tapahtunut, ja niistä on muutamia [kuten Bobrikoffin murha], joita vain harvat kauhistuvat ja monet ihailevat isänmaallisuuden ja urheuden osotuksena." Myös hän toteaa, että vain nimessä Kurki-Suonio näkyy sen yhteys Julius Krohniin, ja kertoo keskustelleensa nimikysymyksestä myös Leo-serkkunsa kanssa.
Tässä vaiheessa asia jää pöydälle. Syynä on ehkä epäröinti nimikysymyksessä ja varmaan myös Ilmari-veljen odottamaton kuolema elokuun lopulla. (Kirjeitten nimikeskustelussa ei Ilmari ole tullut mitenkään esille, mutta Ension mukaan nimi Kuro oli hänelle mieluisin.) IK:n kirjeestä elokuun lopulla 1927 ilmenee, ettei Ensio ole kuitenkaan unohtanut asiaa, ja joulukuussa Ensio saa jälleen sekä Oskarilta että Erkiltä nimenmuuttovaltakirjat nimelle Kuro, vaikka Oskar sanookin pitävänsä nimeä Kurki-Suonio parempana. Joulukirjeensä alle Erkki kirjoittaa jo "Sylvia, Jaakko, Kerttu ja Erkki Krohn eli Kuro (in spe)".
Asia pitkistyy ja mutkistuu
Kun IK kuulee tilanteesta Emmiltä, joka myös on nimenmuutossa mukana, hän lähettää veljeksille monistetun kirjeen, jossa ilmaisee enenevän vastenmielisyytensä nimeen Kuro ehdottaen tilalle Krohnista "suomalaiseen" asuun väännettyä nimeä Kruuno, johon yllättäen tulisi itsekin mukaan. Tämä aiemminkin esillä ollut nimi ei kuitenkaan kelpaa kenellekään veljeksistä. Oskar antaa nyt joukon "tuulesta temmatuiksi" sanomiaan nimiä (Kurso, Kuurto, Kuusa, Kurmo, Kurska, Kuuramo, Kuure, Kare), pyytää muita tekemään samoin ja ehdottaa äänestystä.
Yhteenvedossaan veljeksiltä saamastaan palautteesta IK toteaa helmikuussa 1928, että Ensio on valmis luopumaan Kuro-nimestä nimien Kurki-Suonio tai (mieluummin) Kruuni tai Kruuna hyväksi, Erkki ehdottaa nimeä Korho mutta on yksimielisyyden saavuttamiseksi Oskarin tavoin taipuvainen useaan mahdollisuuteen. Felix on aikaisemmasta poiketen myös pitänyt nimeä Kurki-Suonio mahdollisena, mutta on Merin kanssa sittemmin perunut tämän. Miniöistä Sylvian kanta ei ole hänellä vielä tiedossa, ja Aino on sanonut olevansa vain vastenmielisesti suostuvainen nimeen Kurki-Suonio. IK ei nyt tiedä, mitä tehdä, mutta aivan lähtöruutuun ei hankkeessa ole palattu, sillä Kurki-Suonio on kuitenkin noussut siksi vaihtoehdoksi, joka näyttää sisaruksista muille kuin Felixille mahdolliselta, ja jonka sekä tämä että IK voivat suvun nimeksi hyväksyä, vaikkeivät siihen itse tulisikaan mukaan.
Seuraava vaihe kirjeenvaihdossa on maaliskuulta 1928, jolloin HH ja IK lähettävät pitkät monistetut kirjeet asiasta. HH pitää tärkeänä kuulla myös niitä perheenjäseniä, jotka eivät (ainakaan heti) tule mukaan, ja asettaa nimivaihtoehdot omasta puolestaan järjestykseen Kurki-Suonio, Kruuni, Ruoni. IK puolestaan selvittää jälleen perusteellisesti eri osapuolilta saamaansa palautetta. Ensio ja Aino ajattelisivat mieluimmin nimeä Ruoni. Felix ja Meri ovat lujittuneet vakaumuksessaan pidättäytyä nimenmuutoksesta oltuaan yhteydessä mm. Eino Krohniin, jonka kirjeen IK on myös kopioinut mukaan. Oskar ja Margit, jotka olisivat yksimielisyyden nimissä suostuneet moniinkin vaihtoehtoihin, eivät enää ole innostuneita koko asiasta, kun yksimielisyyttä ei ole syntynyt. Erkki ei ole sanonut mitään, mutta Sylvia pitää parhaimpina nimiä Kurki-Suonio ja Korho, mutta mainitsee myös nimet Kruuno, Kruuni, Korpi ja Kurkisuo, joista kaksi viimeistä ei liene ollut aiemmin esillä. Hänen mukaansa Erkki ei pidä Kurki-Suoniosta, kun se on "kaksiosainen ja hiukan komealta kuulostava". Erkkiä kuvaava on myös Sylvian kertomus: "Sanoin kerran Erkille, että jättäisimme mekin suomennosasian sikseen, mutta Erkki vastasi: 'jos muiden kanss' en mennä saa, tok' yksin mennä saan'." Emmi yhtyy Oskarin ajatuksiin ja pitää eniten nimestä Kruuno.
Voi paha kurki!
IK:n ajattelua kuvaa hänen kommenttinsa aikaisemmasta päätöksestään tulla mukaan Kruuno-nimeen: "Luulin sen mahdolliseksi, kun muutos olisi rajoittunut pelkkään oikeinkirjoitukseen ynnä vokaalipäätteeseen. Mutta kun ei yksikään teistä pojista pitänyt mahdollisena hyväksyä ehdotustani, tulin ajatelleeksi, että se sittenkin oli erehdys minun puoleltani ja Herra sen täten esti toteutumasta." Muista vaihtoehdoista hän toteaa: "Näyttää siltä, että ainoa käsittelyn alaiseksi tarjoutuva on nyttemmin vain Ruoni." Siihen hän sanoo voivansa suhtautua ilman vastenmielisyyttä, vaikkei voi "uskoa tämänkään nimiehdotuksen olevan todella sitä, mikä meille on tarkotettu omaksuttavaksi". Tähän hän on myöhemmin kuitenkin lisännyt käsin: "Kurki-Suonio on kyllä mielestäni kaunein ja luonteenomaisin kaikista ehdotuksista, mutta minulla on kammo sitä kohtaan sen johdosta, mitä olen lukenut Lönnrotin sanakirjasta. Yksin Jumala voisi sen kammon poistaa, jos hän osottaisi puhdistaneensa sen nimen, niin ettei minun tarvitsisi pitää sitä saastutettuna." [Sanalle "kurki" L. antaa kurki-linnun ja aurankurjen ohella sanontaan voi paha kurki! viitaten myös merkityksen lindrig svordom, spöke, stygg ande, fan, fanken.]
IK:n omat ajatukset ovat nyt myös selkiytyneet: "Omasta puolestani olen tullut siihen päätökseen, että asetan kaksi ehtoa, jotka pitäisin merkkinä siitä, että asia olisi tarkotuksenmukainen Herramme silmissä. Toinen on se, että ainakin oman perhekuntamme veljespiiri pysyisi yhtenäisenä, toinen, että valittava nimi ilmeisesti ja tunnustetusti on juuri se, mikä suvullemme on tarkotettu." Kun nämä ehdot eivät nyt voi täyttyä, hän sanoo jättävänsä asian: "Te veljekset ette ole yksimieliset itse asiassa eikä nimeäkään ole ehdolla sellaista, joka ehdottomasti ja selkeästi olisi sukumme oikea vastainen nimitys. Sentähden en voi tulla muuhun vakaumukseen, kuin että nimemme suomennoksen aika ei nyt ole käsissä."
IK:n ajattelua tuntemattoman on ehkä vaikea ymmärtää, että paha kurki näyttää olevan se syy, miksi hän ei itse voinut tulla mukaan nimeen Kurki-Suonio, vaikka antoikin sille siunauksensa, jota ilman sisarukset eivät olisi sitä ottaneet. IK:n kanssa olisi Felixkin todennäköisesti tullut mukaan, jolloin IK:n asettamat periaatteelliset ehdot olisivat täyttyneet.
Lopputulos
Tämän jälkeen nimensuomennosprosessin virallinen puoli lähtee lopulta käyntiin ilman, että nimikysymyksestä enää keskusteltaisiin kirjeenvaihdossa. Felixkin antaa sille "siunauksensa" omasta puolestaan. Syksyllä 1928 muutos astuu sitten virallisesti voimaan, ja posti alkaa tulla uudella sukunimellä. Syyskuussa vielä IK oikaisee Aino Kallaksen saaman väärinkäsityksen, että hän olisi nimensuomennoksesta jotenkin pahoillaan, ja Oskar kirjoittaa olevansa täysin tyytyväinen uuteen nimeensä.
Tammikuussa 1935 HH kirjoittaa, että Felixin Juhana (Jussi) on alkanut taivutella myös isäänsä nimenmuutokseen, mutta Kyllikki sitä vastustaa. Pian Jussi sitten muuttikin oman sukunimensä; Kyllikki pysyi Krohnina kunnes sai avioliitossa nimen Ohela.
Sittemmin ovat jotkin IK:n jälkeläiset palanneet takaisin Krohn-nimeen, ensimmäisenä Oskarin Mauri, joka perusteli päätöstään 6.12.1969 päivätyssä sukulaisille lähettämässään muistiossa. Ensiolle tämä oli tietenkin suuri pettymys, samoin kuin se, että hänen Väinö-serkkunsa lapset olivat suomentaneet nimensä toisin. Hänen reaktionsa näihin nimenmuutoksiin ovat kuitenkin jo aivan toinen tarina.
rks
|
